Chapter 5.

Täällä ollaan ja siiis... ei helvetti... 

Mutta aloitetaan nyt aivan alusta...

Eilen herättiin sekavissa oloissa: nyt oli pakattava viimeisetkin kamat laukkuihin ja lähdettävä. Kaksi viikkoa sitten tilattiin uudet silmälasit ja Marinan tuurilla tämän lasit saapuivat vasta eilen ja haettiin ne sitten ihan ennen lähtöä, huh.

viimoinen selfie emin kanssa

Oltiin luvattu ettei sanota mitään surullisia asioita kentällä eikä pillitetä, joten kovat rutistukset annettua Emille ja Henna nyt hyvästeli vielä miekkosensa. Emi antoi matkaan meille vielä kirjoittamansa kirjeen, jonka saatiin lukea vasta koneessa. Vilkutellen hyvästeltiin Suomenmaa ja kädestä pitäen katottiin ikkunasta miten kone nousee öisen Helsingin ylle. (Ainiin ja bongattiin Jonne Aaron kentällä)

Matka meni hyvin, yllättävän hyvin ja ongelmitta. Koko ajan pelättiin, että jotain tapahtuu, joko tavarat katoaa tai joku tärkeä paperi puuttuu. Kone oli KLM Royal Dutch Airline ja vaikutti oikein kivalta! Saatiin snäksejä, sekä palvelu oli mukava. Koko ajan sellainen tunne, että ollaan vaan jollakin viikon reissulla. Välillä nähtiin jo harhoja - tuttuja kasvoja tuntemattomissa (tere Fisu ja Asko). Ehkä se vain johtu Amsterdamin pilvistä eikä ikävästä?

Meillä oli lento siis Helsinki - Glasgow, jossa välilasku oli Amsterdamissa. Amsterdamista Glasgowiin olevalla lennolla, meidän viereen istahti jotain poikia. Kuunneltiin hetken heitä ja sitten katottiin Hennan kanssa toisiamme järkyttyneinä "Onks TOI se murre?!?!". Tällöin tuli juuri tuo ei helvetti-fiilis, mihin oikeen ollaan ryhdytty. Lennon päätteeksi päädyttiin siihen, että taisivat puhua muuta kieltä englannin kanssa sekaisin.

meinas poju kupsahtaa hennan päälle

Perille päästyä meitä vastassa oli kunnon saattue. UWS ständi julisteineen ja kaikkineen. Ei ainakaan jääny huomaamatta :D Mentiin arasti siihen ja meidät toivotettiin tervetulleiksi. Kentältä meidät noukki koulun oma paku ja matka lentokentältä asunnolle kesti noin kymmenen minuuttia jos sitäkään. Matkan aikana jotain juteltiin vastaanottajien kanssa mutta mielessä kaikui vain "We are driving in so wrong side of the road dudes...". Eli jos me kuollaan niin se tapahtuu niin, että katotaan väärään suuntaan kun ylitetään katua ja jäädään auton alle (melkein kävi jo).

Yks jäbäleissön piti meille tutustumiskierroksen kämpillä ja näytti mikä mitenkin toimi (plus kanto Hennan matkalaukut, sweeet). Olis kyllä voinu ton wi-fin yhdistämisen näyttää, sillä ollaan tapeltu sen kanssa koko päivän kokeillen erilaisia salasanoja yms mutta mikään ei toimi. Ongelmana sekin, ettei hajuakaan hepun nimestä. Onneks tää netti on vaan se pahin vastoinkäyminen ollu.

Paras uutinen kun päästiin huoneisiin: OMA VESSA JA SUIHKU. Hallelujah. Pelättiin, että kun joudutaan jakamaan keittiötä kuuden muun kanssa, jouduttaisiin jakamaan myös vessatkin. Tää asia oli sellainen helpotus et nyt kyllä hymysuin ollaan! Vähän kyllä silti tulee tästä rakennuksesta mieleen joku laitos (näätte sit kun lättästään kuvia tänne tästä kämpästä).

Ensimmäistä yötä ei haluttu viettää erikseen niimpä Marna punkkas Hennan huoneessa (mahtuu hyvin kaks ihmistä sänkyyn wihii). Varmaan oli huvittavan näköistä valvontakameroista kattoa kun kannetaan peittoa ympäriinsä..(kuten muistatte, asutaan eri kerroksissa). Yökkäreihin vaihtaneena romahdettiin sänkyyn. Meitä ei väsyttäny, mutta matka uuvutti paljon. Hemmetin patterikin ei meinannu lämmittää huonetta. Pyöriteltiin vipua koko ajan, mutta kaipa se sitten siitä lämpeni, sillä aamulla oli ihan ok lämpötila (Henna: musta oli lämmintä ! (Marina: no ofc kun oon vieressä)). Viimenkin päätettiin lukea se Emin kirjekkin ja emi, kyllä sä pärjäät! Ihania sanoja olit kirjoittanu meille, ja me otetaan niistä oppia ja mallia ja vedetään sillä jolo-asenteella ! ;) Muisteltiin vielä ihmisten hyvää matkaa- toivotuksia ja oli vaan niin hyvä fiilis, että tästä tulee vielä hyvä matka.

Yö meni vähän silleen ja tälleen. Nukuttiin kyllä, mutta tuli herättyä aina välillä ja oli paljon unia, ei mitään parhaimman oloisia. Herättyä Henna kuulemma rupes jo ajattelemaan englanniksi. Marinan kirjoitus ei aina meinaa onnistua kun tulee vaan englanninkielisiä sanoja päähän.
Heräämisen jälkeen ja ikkunasta ulos kateltua päätettiin lähteä kaupoille ostamaan puuttuvat tarvikkeet sekä vähän ruokaa. Aurinko paisto ja oli niin keväinen sää. Katseet vaan harhaili joka paikassa kun oli niin paljon uutta ja erilaista. Ruokakaupassakin teki mieli ostaa heti kaikkea maistettavaksi (näyttää siltä, että täällä syödään paljon valmisruokia). Hinnatkin olivat paikoin Suomen hintoja halvempia, mikä on vain plussaa. Ja tosiaan me käveltiin ehkä joku pari minsaa, niin oltiin Paisleyn shopping centressä, josta löytyy kaikki tarvittava. Ja koulu tossa kun ikkunasta kattoo ulos. Ei huono. (Maisema kyllä ei oo hirveen kiva ton koulun takia (ja Ämmän ikkunasta alas katsottuna avautuu mukava roskalava (y) (mut mitä turhaa alas katella kun tottunut lyhyenä katsomaan ylös päin.).

eka maisemakuva :'D

Tosi ystävällisiä ihmisiä joka paikassa, ja pitää varmaan tottua siihen, että mummelit sanoo koko ajan "dear". Mut tää murre. Puheesta ymmärtää juu ja pystyy hyvin kommunikoimaan joidenkin kanssa. Mutta joskus tekis mieli sanoa et, "pliis, älkää puhuko noin nopeasti!". Mietittiin myös, että onko kaikki keski-ikäiset miehet täällä samannäköisia? Kalju, pallomaha..vai hups kuvaillaanko nyt Suomalaisia. Ehe ehe. AYE !


Ja kaikista mahdollisista rafloista päädyttiin sitten Subwayhin.

TOSIN täällä on aika paljon sellasia safkoja siellä, mitä ei Suomen kamaralta saa. Kuten meiän ottama subi (jonka nimeä ei tähän hätään kyllä muisteta...) Iso subiateria makso viis puntaa plus ilmaset keksit, eli kyllähän siinä jonkin verran euroihin nähden on säästöä.

Subilta lähdettiin takaisin huoneeseen, tällä kertaa Marinan huoneeseen, jossa Henna veti sitten päikkärit. Marina naputteli hirveesti jotain tekstiä (tätä blogitekstiä, aye) sekä päivitteli kuulumisia. Pohdittiin, jos pidettäisiin lanit ja syötäis tuo toinen puolikas subista, joka jäi, ja kateltais noita puhelinliittymiä uuteen uskoon. Kuulostaa ihan hyvältä plääniltä. 

Äsken järkytyttiin kun kuultiin oven takaa suomalaista puhetta. Kyllä. Varmasti oli suomalaisia. Eli Marnan kämppiksinä suomalaisia oh my! Nyt pohditaan pitäiskö mennä moikkaamaan..Oho ne lähtikin.

Huomenna suunnitelmissa vähän reissailua Glasgowiin mahdollisesti sekä shoppandeerausta!

Ainiin ja kohta juodaan esimmäinen viski-cola! Tästä tää lähtee.

                                                       - Lady Ämmä ja lady Hoo